Monissa valtioissa on viime vuosien aikana tehty lainsäädännöllisiä heikennyksiä sateenkaarioikeuksiin (ILGA World, ILGA-Europe 2025), mikä vaikuttaa turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymiseen.

Oikeusministeriön tilannearvion (2021) mukaan seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin kohdistetun vihan vahvistuminen Suomessa ja sen lähialueilla olisi tarpeen huomioida turvapaikkakäytännöissä entistä paremmin. Tämä ei kuitenkaan näytä toteutuvan, sillä useita vastaanottokeskuksia ollaan sulkemassa Uudellamaalla ja Pirkanmaalla (Maahanmuuttovirasto 2025), joissa sijaitsevat ainoat ammatillista ja psykososiaalista tukea seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarjoavat tahot sekä sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköt eli transpolit.

Monella sateenkaariturvapaikanhakijalla on toive elää uudessa maassa vapaampaa ja turvallisempaa elämää, mikä on harvoin mahdollista vastaanottokeskuksessa (THL 2022).

Tällä hetkellä useat sateenkaariturvapaikanhakijat toivovat pääsevänsä kotimajoitukseen erityisesti suuremmissa kaupungeissa. Kotimajoitus on kansalaistoimintaa, jossa kansainvälistä suojelua hakenut majoittuu vastaanottokeskuksen sijaan yksityisessä kodissa.

Kotimajoittaminen on:

• vapaaehtoista
• vastikkeetonta ja
• yhdenvertaisuuteen perustuvaa yhdessä asumista, jossa pyritään varmistamaan kaikkien osapuolten turvallisuus ja yksityisyys.

Kotimajoitus mahdollistaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille arjen, jossa sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalista suuntautumista voi ilmaista vapaammin.

Avoimuuden tiellä monta estettä

Monet sateenkaari-ihmiset kokevat vastaanottokeskuksissa asumisen hankalana, turvattomana, ja jopa mahdottomana (THL 2022). Sateenkaariturvapaikanhakijat voivat harvoin elää avoimesti omana itsenään tai ilmaista sukupuoli-identiteettiään, sillä he saattavat kokea uhkaa maahanmuuttajayhteisössä, vastaanottokeskuksissa ja laajemmin yhteiskunnassa. Turvattomuutta aiheuttavat erityisesti trans- ja homofobia. Avoimesti omana itsenään elämistä voi estää myös tiedon puute siitä, miten sateenkaari-ihmisiin suhtaudutaan Suomessa tai epäluottamus viranomaisia kohtaan.

Syrjintä ja väärinsukupuolittaminen ovat osalle arkipäivää vastaanottokeskuksessa, ja sitä ilmenee niin vastaanottokeskuksen henkilökunnan, asukkaiden kuin tulkkien taholta. Maahanmuuttovirasto ei usein ota sosiaalityöntekijän, sairaanhoitajan tai lääkärin lausuntoja huomioon turvapaikkapäätöstä tehdessään (Puumalainen 2023a), mikä heikentää sateenkaariturvapaikanhakijan tilannetta entisestään. Tutkimukset ja kartoitukset nostavat esiin myös sateenkaariturvapaikanhakijoihin kohdistuneen puutteellisen suojelun, ja oman oikeusturvan tunnistamisen haasteet (Vanto 2022).

Seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei takaa kansainvälistä suojelua tai pakolaisstatusta, ja se kantaa mukanaan niin sanottua ”todistustaakkaa” (Vanto 2022). Tällä tarkoitetaan sitä, että sateenkaariturvapaikanhakijoiden oletetaan täyttävän institutionaalisten odotusten mukaiset narratiivit seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvina turvapaikanhakijoina ja elävän avoimesti niiden mukaan vastaanottavassa maassa.

Myös seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus jää helposti tunnistamatta erityisesti bi- ja panseksuaalisten turvapaikanhakijoiden kohdalla, mikä voi johtaa turvapaikan eväämiseen (Kangasvuo 2022).

Vastaanottokeskuksia lakkautetaan

Koska sateenkaariturvapaikanhakijat haluavat usein välttää asumista vastaanottokeskuksessa, he etsivät yksityistä majoitusta (Puumalainen 2023a). Tällä hetkellä vastaanottokeskusjärjestelmässä olevista noin 40 prosenttia asuu yksityismajoituksissa, joiden olosuhteet vaihtelevat.

Epätoivo saattaa altistaa hyväksikäytölle esimerkiksi asuntomarkkinoilla (Pehkonen 2019), ja turvapaikanhakijat sekä paperittomat ovat erityisessä riskissä joutua myös ihmiskaupan uhreiksi (EUAA 2024). Haavoittuvassa asemassa ja monikertaisessa syrjintäriskissä olevien turvalliseen asumiseen on kohdennettava erityistä huomiota ja turvapaikanhakijoiden asuminen ja vastaanottokeskuspalvelut tulee mahdollistaa eettisesti kestävällä tavalla myös suuremmissa kaupungeissa.

Tarve kotimajoitukselle on erityisen suuri nyt, kun 26 vastaanottokeskusta ollaan lakkauttamassa Suomessa vuosien 2025–2026 aikana. Majoitusta ja asuinpaikkaa koskeva hätä on todellinen sateenkaari-ihmisillä, sillä vastaanottokeskusten sulkeminen tarkoittaa monen kohdalla sosiaalisten verkostojen ja erityisten turvaverkkojen, kuten sateenkaarijärjestöiltä saadun tuen katkeamista.

Suuremmissa kaupungeissa on sateenkaariystävällisiä tiloja ja ammatillista tukea ihmisille, jotka kuuluvat useampaan vähemmistöön. Nämä yhteisöt ja tilat ovat ensiarvoisen tärkeitä yhteenkuuluvuuden, yhteisöllisyyden ja turvallisuuden kokemisen kannalta.

Oman kodin avaaminen kansainvälistä suojelua hakeneelle on merkittävä solidaarisuuden ja liittolaisuuden osoitus erityisesti niille, jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan sateenkaaripakolaisina.

Siinä missä seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluville väkivalta ja syrjintä on voinut olla arkea lähtömaassa, on tärkeää, että majoitukseen tuleva kokee olonsa turvalliseksi ja pystyy olemaan avoimesti oma itsensä ilman tarvetta peitellä seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään.

Jos olet kiinnostunut kotimajoittajaksi ryhtymisestä, saat lisää tietoa täältä.

Jos haluat testata tietosi sateenkaariturvapaikanhakijoista ja kotimajoituksesta, pääset tietovisaan täältä.

Seta ja Kotimajoituksen tuki kampanjoivat yhdessä kesäkuussa 2025 lisätäkseen tietoa sateenkaari-ihmisten kotimajoittamisesta majoittajien määrän lisäämiseksi.

Lähteet

Oikeusministeriö (2021) Kohti sateenkaariystävällisempää Suomea. Tilannearvio seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa 2021. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163566

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (2022) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ulkomaalaistaustaisessa väestössä Suomessa. Intersektionaalinen analyysi. THL raportti 9/2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-908-5

EUAA (2024) Victims of human trafficking in asylum and reception. Situational Update Issue No 21, 19.8.2024. Saatavilla: https://euaa.europa.eu/sites/default/files/publications/2024-08/2024_victims_human_trafficking_EN_0.pdf

ILGA (2025) World maps. Saatavilla: https://ilga.org/ilga-world-maps/

ILGA-Europe (2025) Rainbow map. Saatavilla: https://rainbowmap.ilga-europe.org/

Javanainen, Petra (2018) LGBT asylum seekers: Need of support. [Opinnäytetyö, Arcadan ammattikorkeakoulu]. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804275767

Kangasvuo, Jenny (2022) Bi- ja panseksuaalisuus. SKS-kirjat, Helsinki

Maahanmuuttovirasto (2025) Maahanmuuttovirasto lakkauttaa vastaanottokeskuksia 27.3.2025. Saatavilla: https://migri.fi/-/maahanmuuttovirasto-lakkauttaa-vastaanottokeskuksia

Pehkonen, Kati (2019) Kun yksinhuoltajaäiti sai kielteisen turvapaikkapäätöksen, vuokra tuplaantui – pimeillä asuntomarkkinoilla maahanmuuttajia käytetään härskisti hyväksi. Yle.fi 10.1.2019. Saatavilla: https://yle.fi/a/20-280569

Puumalainen, Mimosa (2023a) esitys Amnestyn pyöreään pöytään 27.9.2023

Puumalainen, Mimosa (2023b) ”Pelkosi ei siten ole objektiivisesti perusteltua”: queer-turvapaikanhakijan haavoittuvuuden tunnistaminen ja tunnustaminen turvapaikkaprosessissa. [Pro gradu -tutkielma, Lapin yliopisto]. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023062257767

Vanto, Johanna (2022) The Queer Story and How to Tell it: The DSSH Model in Queer Asylum Determinations. Retfaerd: Nordisk Juridisk Tidsskrift, 45(1). Saatavilla: http://www.retfaerd.se/year/2022