Kotimajoituksen tuki ry toimii kansainvälistä suojelua hakevien parissa, mutta pitää kaikkien oikeutta omaan kotiin olennaisena ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.
Asunnottomien yötä vietetään jälleen 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä eri puolilla Suomea. Tuona päivänä nostetaan esiin piiloasunnottomuus, jota esiintyy erityisesti nuorten kohdalla, mutta joka koskettaa myös muita ihmisryhmiä, kuten naisia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia, sekä Suomeen muualta muuttaneita.
Suomessa asunnottomuus on saatu laskuun viimeisten 35 vuoden aikana, mutta suunta voi muuttua, mikäli asunnottomuuden rakenteellisia syitä ei aktiivisesti ennaltaehkäistä ja ratkaista.
Asunnottomuuteen liittyy rakenteellisia ja ihmisiin kytkeytyviä yksilöllisiä tekijöitä, mutta se on ratkaistavissa sanoi Y-Säätiön entinen toimitusjohtaja, Tampereen työelämäprofessorina toimiva Juha Kaakinen maaliskuussa 2023. Hän oli luomassa Asunto ensin -toimintamallia, jossa ensimmäisen asunnottomalla tarjottavan tuen tulisi olla oma asunto sen sijaan, että asunnottomalta vaadittaisiin esimerkiksi päihdeongelmasta kuntoutumista asunnon menetyksen uhalla.
Kaakisen haastattelu on tehty ennen Petteri Orpon hallituksen muodostamista, jonka toimien pelätään lisäävän asunnottomuutta. Nykyhallitus on leikannut asumislisästä sekä sosiaaliturvasta ja tulossa on leikkauksia muun muassa asunnottomuuden poistamiseksi toimivilta järjestöiltä. Näillä järjestöillä on vuosikymmenten monipuolisessa toiminnassa kerätty tieto asunnottomuuden syistä ja ratkaisukeinoista.
Vuosi edellämainitun haastattelun jälkeen Kaakinen uskoo asunnottomuuden poistamisen vuoteen 2027 mennessä olevan mahdollinen.
Rakenteellisia tapoja ennaltaehkäistä ja myös estää asunnottomuutta ovat muun muassa
– asumistuki
– kohtuuhintaiset asunnot
– asumisneuvonta
Näistä merkittävimmät ovat riittävä asumistuki ja asunnot, joihin ihmisillä on varaa.
Vaikka suunta on ollut tähän asti myönteinen, kaikilla asunnottomuus ei kuitenkaan ole laskussa. Sininauhasäätiö kiinnitti raportissaan huomiota siihen, että tilastojen mukaan asunnottomien maahanmuuttajien määrä on viime vuonna taas kasvanut.
Sininauhasäätiön maahanmuuttaneiden toiminnan päällikkö Anna-Leena Myllylä (Myllylä on Kotimajoituksen tuki ry:n hallituksen jäsen) kertoi lokakuussa, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n julkaisemassa vuoden 2023 asunnottomuustilastossa – joka kuvaa aina yhtä tiettyä ajankohtaa marraskuussa – yksin elävistä asunnottomista 24% oli maahanmuuttajia, yhteensä 831 henkilöä.
”Tilastossa ei näy kaikkia asunnottomia, kuten paperittomia. Asunnottomista perheistä maahanmuuttajia on ollut jo pitkään suhteellisen suuri määrä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla perheiden osuus on jo pitkään ollut yli puolet.”
Myllylän mukaan syitä maahanmuuttajien asunnottomuudelle on selvitetty vain vähän, mutta taustalla voidaan tunnistaa seikkoja, jotka liittyvät tietoihin ja taitoihin, joita asunnon löytämiseen Suomessa vaaditaan, kuten suomen kielen tai digitaitojen puute, syrjintään ja pienituloisuuteen tai kohtuuhintaisten asuntojen puutteeseen yhdistettynä johonkin yllättävään elämäntapahtumaan tai kriisiin, joka johtaa tarpeeseen löytää uusi asunto. Esimerkiksi avioeron myötä vuokra muuttuu yksin maksettuna liian kalliiksi tai yrityksistä huolimatta uutta kohtuuhintaista asuntoa ei löydy.
Elokuun alussa Vailla vakinaista asuntoa ry:n (VVA) viestintäpäällikkö Erja Morottaja kertoi Ylelle, että yhdistyksen avun piiriin on hakeutunut paljon pienituloisia työssäkäyviä, joka on VVA:n palveluissa uusi ihmisryhmä. Artikkelin mukaan häädöt ovat lisääntyneet tammi–kesäkuussa keskimäärin viidenneksen viime vuoteen verrattuna.
Myös Myllylä mainitsee pienituloiset ja kertoo, että Sininauhasäätiön toiminnassa on havaittu tilanteita, joissa pienipalkkaisessa työssä työskentelevät ihmiset eivät uskalla vuokrata asuntoa, koska pelkäävät sen olevan liian suuri taloudellinen rasite.
”Nämä ovat sellaisia ihmisiä, joilla on määräaikainen oleskelulupa työnteon perusteella ja he eivät halua hakea asumistukea vuokranmaksuun, sillä he pelkäävät, että se vaikeuttaa heidän mahdollisuuksiaan saada oleskeluluvalle jatkoa. Yleisesti ilmapiiri, jossa oleskeluluvan saamista hankaloitetaan eri keinoin aiheuttaa epävarmuutta, joka vaikuttaa heijastuvan myös ihmisten asumiseen, mikä taas oletettavasti vaikuttaa siihen kuinka osallisiksi ihmiset pääsevät suomalaisessa yhteiskunnassa”, Myllylä kuvailee.
Oikeus asuntoon on ihmisoikeus sekä eettinen ja yksilön kannalta merkittävä kysymys. Asunnottomuuden poistaminen on taloudellisesti kannattavaa yhteiskunnalle ja myös siksi tärkeää ratkaista. Lyhytaikaiset ratkaisut kuten hätämajoitus ovat usein, varsinkin pitkittyessään, kalliita verrattuna pysyvämpiin asumisratkaisuihin.
Myös kansainvälistä suojelua hakevien tapauksessa heille ensisijaisesti määritelty asumispaikka, eli vastaanottokeskus tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin yksityishenkilöiden tarjoama kotimajoitus, josta majoittajalle ei korvausta makseta.
Kotimajoituksen tuki ry toimii, jotta kansainvälistä suojelua hakeneet – joista useimmilla ei vielä mahdollisuutta omaan kotiin ole – voisivat asua kodinomaisesti ja tämän myötä kotoutua nopeammin.
Lopuksi:
Tavalla, joilla asunnottomista ihmisistä puhutaan on merkitystä. Halventaminen ja yleistäminen eivät heitä auta, eikä vie lähemmäksi asunnottomuuden lopettamista. Sen sijaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä tulisi kohdella kunnioittavasti ja pyrkiä yhdenvertaisuuteen, eli muun muassa siihen että kaikilla olisi koti, koska kuten sanottua: koti on ihmisoikeus.