Istuin kotimajoitukseen haluavan turvapaikanhakijan ja mahdollisen majoittajan kanssa tämän keittiössä kahvia juoden ja marjapiirakkaa syöden. Olimme käyneet läpi erilaisia seikkoja ja pohtineet, onko kaksikon mahdollista sovittaa elämäänsä yhteen saman katon alla asuessaan.
Käytännön asioista keskusteltuamme turvapaikanhakija alkoi kertoa meille jotain. Kertomiseen meni jonkin aikaa ja se vaikutti olevan vaikeaa. Yritin hymyillä ja nyökytellä rohkaisevasti. Lopulta hän sanoi olevansa homo. Sekä majoittaja että minä totesimme jotenkin näin: ”se on aivan ok, ei haittaa yhtään”. Vaikka kukaan ei tarvitse keneltäkään lupaa identiteettinsä määrittelyyn, oli se pikainen yritys viestiä, että meitä ei tarvitse pelätä ja että meille seksuaalinen suuntautuminen ei ole kovin iso juttu. Kerroimme muun muassa sadantuhannen ihmisen Helsingin Pride-kulkueesta esimerkkinä paikoista, missä voi olla oma itsensä. Siitä sekä muista sateenkaariystävällisistä tiloista huolimatta täälläkin on homo- sekä transfobiaa ja että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat kokevat väkivaltaa, ahdistelua, syrjintää ja pelkoa – niin yksilö- kuin rakenteellisella tasolla.
Turvapaikanhakija oli lähtenyt kotimaastaan homoutensa takia. Hän oli jättänyt taakseen perheensä, ystävänsä, kotinsa, työnsä ja synnyinmaansa. Niin paljon häntä oli siellä ahdistanut ja pelottanut.
Varsinkaan sen jälkeen ei pitäisi joutua pelkäämään vielä paikassa, mistä hakee turvaa. Mutta: vastaanottokeskuksessa asuminen ei tuntunut hyvältä. Oli liikaa ihmisiä ja meteliä, eikä identiteetin ja seksuaalisen suuntautumisen avoin osoittaminen ollut vaihtoehto. Olin ollut yhteydessä miehen kanssa useamman kuukauden, ja kun kotimajoitusmahdollisuus Helsingistä ilmeni, rohkaisin häntä siihen tarttumaan. Tällä kertaa majoitus syntyi ja toteutui, mutta kaikille halukkaille ei kotimajoitusta ole vielä löytynyt.
Saamme säännöllisesti viestejä sateenkaariturvapaikanhakijoilta, jotka tuntevat olonsa turvattomaksi vastaanottokeskuksessa, jossa syrjintä ja väärinsukupuolittaminen ovat osalle arkipäivää. Sitä ilmenee niin henkilökunnan ja asukkaiden kuin tulkkien ja poliisien taholta.
Kotimajoitus on konkreettinen solidaarisuuden, mutta myös liittolaisuuden osoitus. Se tarjoaa mahdollisuuden rauhallisempaan ja turvallisempaan kotiin, missä oman identiteetin mukainen elämä on helpompaa kuin vastaanottokeskuksessa. Monille sateenkaariturvapaikanhakijoille muiden seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien kanssa asuminen lienee vieläkin mieluisampi asumismuoto. Kun taannoin kerroimme Yhdysvalloista tulleen transparin hakevan Suomesta turvapaikkaa ja haluavan kotimajoitukseen saimme runsaasti näkyvyyttä sekä yhteydenottoja. Kiitos siitä! Meihin yhteydessä olleet kertoivat haluavansa auttaa nimenomaan sateenkaarevia turvapaikanhakijoita. Kyseiselle parille ei sopivaa majoitusta valitettavasti vielä ole kuitenkaan löytynyt, ja etsintä jatkuu. He, sekä moni muu sateenkaariturvapaikanhakija odottavat tälläkin hetkellä tietoa mahdollisuudesta päästä pois vastaanottokeskuksesta. Kotimajoituksen tukeen voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä, jos harkitset kotimajoituksen tarjoamista heille tai muille sitä haluaville. Yhteydenotto ei sido mihinkään, ja vastaamme kysymyksiin mielellämme.
Leona Kotilainen
yhteisötyön ja viestinnän asiantuntija
Kotimajoituksen tuki ry
yhteystiedot