Yhteisötyön asiantuntijana tehtäväni on tukea Kotimajoitusverkoston paikallisia aktiiveja. Lisäksi neuvon, ohjaan ja tuen kotimajoittajia ja majoittujia.
Mahdolliset majoittajat ottavat meihin yhteyttä ja tarjoavat majoitusta, samoin kansainvälistä suojelua hakevat ihmiset, jotka haluavat vastaanottokeskuksen sijaan asua kotimajoituksesta.
Työ keskittyy asumiseen, mutta yhteisötyöntekijä neuvoo muissakin tilanteissa ja ohjaa asiakkaita eri palveluihin. Joku tarvitsee apua turvapaikka- tai oleskelulupa-asiassa, toinen elää paperittomuudessa ja tarvitsee majapaikan yöksi.
Vaikka asia ei suoraan liity kotimajoitukseen, kartoitamme tilanteen huolellisesti yhdessä asiakkaan kanssa, jotta inhimillinen ratkaisu löytyy. Tämä on asiakastyön ydintä.
Uusi normaali
Koronapandemia on merkittävästi vaikuttanut yhteisöllisyyteen ja niin sanottu uusi normaali näyttää tarkoittavan vähän enemmän varovaisuutta, vähemmän spontaanisuutta sekä ihmisten pysymistä omissa porukoissa ja ympyröissä.
Vuosina 2015-16, jolloin turvapaikanhakijoita tuli Suomeen ennennäkemättömän paljon, heidän ja suomalaisten kohtaamiset johtivat satoihin kotimajoituksiin, ja niiden osapuolet olivat majoituksen toteutuessa jo ystävystyneet. Nykyisin teemme sekä verkostossa että toimistolla ”mätsäyksiä”, eli etsimme sen sopivan toisen osapuolen majoitusta pyytävälle tai sitä tarjoavalle henkilölle.
Toiminta edellyttää työntekijältä jatkuvaa eettistä pohdintaa ja ennakkoluulottomuutta. Miten arvioida majoitusta tarjoavan henkilön motiiveja? Missä kohtaa prosessia voi toisesta osapuolesta kertoa asioita, toki luvan kanssa? Mistä asioista ei voi puhua lainkaan ”mätsäyksen” yhteydessä, koska työntekijän vaitiolovelvollisuus tekee sen mahdottomaksi? Voiko majoittaa tai majoittua, jos toimintakykyyn tai elämänhallintaan liittyy haasteita? Mitä sanon kotimajoitusta toivovalle asiakkaalle, kun sopivaa majoittajaa ei näytä löytyvän mistään? Ja miten pääsen tulostavoitteisiin, kun yhden majoituksen sumplimiseen kuluu runsaasti työtunteja, koska haluan toimia mahdollisimman järkevästi ja vastuullisesti?
Kuuntelemalla vastauksia kysymyksiin
Kotimajoituksiin on harvoin liittynyt vakavia ongelmia. Vaikka majoittaja ja majoittuja eivät ole majoituksen alkaessa toisilleen tuttuja, majoituskuvion sujuvoittaa yleensä lyhytkin keskustelu yhteisistä asioista. Niistä voidaan sopia.
Emme toki voi pakottaa ketään keskustelemaan emmekä vaikuttaa henkilökemioihin, mutta voimme tukea, kannustaa, kulkea vieressä, olla läsnä. Voimme myös hyödyntää verkostolaisten, eli majoittajien ja majoittujien sekä muiden aktiivien vuosien varrella kertyneitä hyviä kokemuksia ja käytäntöjä.
Yhteinen oppimisprosessi on tarkoittanut, että keskustelemalla ja etenkin kuuntelemalla on useimmiten löytynyt vastauksia myös yllä oleviin kysymyksiin.
Teksti: Yhteisötyön asiantuntija Eva Kuhlefelt