Alijan Danish, 24, on asunut Suomessa seitsemän vuotta, ja siitä ajasta suurimman osan Kurikassa saman katon alla suomalaisen tai useammankin kanssa. Jo pitkään kämppäkaverina on ollut Esko-pappa, jonka kanssa Ali jakaa omakotitalon Kurikassa.
Suomeen vuonna 2015 tullut Ali ehti ensin asua kahdeksan kuukautta vastaanottokeskuksessa Espoossa. Vastaanottokeskuselämässä ikävintä oli hänestä se, ettei juuri mistään asioista saanut itse päättää.
Alin tapauksessa kotimajoitus syntyi vapaamuotoisesti, ilman järjestön tai vakiintuneen verkoston tukea. Kotimajoitukseen ja Pohjanmaalle Kurikkaan hän päätyi muutaman onnekkaan sattuman kautta.
Luistinradalla sattumalta tavatusta suomalaisesta tuli Facebook-kaveri ja tätä kautta Ali tutustui kurikkalaisperheeseen, jonka luokse muutti ensimmäiseen kotimajoitukseensa käytyään tapaamassa heitä muutaman kerran.
Ensin elämä Etelä-Pohjanmaalla oli pitkälti kokopäivätoimista opiskelua ja pikkuhiljaa syntyi verkostoja paikallisiin ihmisiin. Ali tutustui Eskoon, jonka luo muutti toiseen kotimajoitukseensa, joka jatkuu vieläkin.
Eskolla on ikää yli 80 vuotta ja tilaa omakotitalossaan Kurikassa. Ali ja Esko hoitavat yhdessä ruokaostokset, laittavat ruokaa ja syövät yhdessä.
”Yhressä asutahan, mutta on myös omat talon puoliskot”, Ali kuvaa jo monta vuotta jatkunutta asumisjärjestelyä.
”Ai, täällä on tällainen Alikin”
Kun tapaa Alin, Esko-papasta tulee paljon juttua. Ensinnäkin Esko on Alin mielestä maailman mukavin mies ja pappa kuulemma kutsuu häntä tummaksi pojakseen. Ensimmäisen kotimajoitusperheen vanhemmat kulkevat Alin puheenparressa termeillä ”varaäiti ja -isä.”
Kämppäkaverit Esko ja Ali eivät ole koskaan riidelleet, vaikka eri mieltä välillä ovatkin. Yhdistäviä tekijöitä taitaa olla enemmän. ”Vitsailemme, että ollaan samanlaisia pässejä molemmat”, Ali kertoo.
Kotimajoituksesta Alilla on vain hyvää sanottavaa. Ehdoton etu oli hänen mukaansa se, että kotimajoituksessa tutustui suomalaiseen kulttuuriin ja siihen millainen on suomalainen perhe, millaisia perheenjäsenten väliset suhteet.
Kotoutuminen uuteen maahan on edennyt vinhaa vauhtia ainakin tämän kotimajoittujan tapauksessa. Ali puhuu erinomaista suomea omaksumallaan pohjalaisella murteella, on opiskellut Suomessa lähihoitajan tutkinnon ja tehnyt monipuolisesti alan töitä opiskeluajoistaan lähtien.
Lisäksi hän on paininut, treenannut, kilpaillut judossa SM-tasolla (mitaleitakin löytyy), juossut ja kävellyt Kurikkaa päästä päähän (paikallinen 100 km:n juoksutapahtuma) sekä maailmankartalle.
Kavereita on joka lähtöön. Yksi heistä on ”kantakurikkalainen” Miska Panttila, jonka kanssa tuli käveltyä Kurikasta Helsinkiin 340 kilometriä. Kävelytempaus sai mediahuomiota ja oli kova juttu kurikkalaisille, jotka alkoivat huomata, että ”ai, täällä on tällainen Alikin.”
Kaverukset halusivat tempauksella edistää kunnioitusta erilaisten ihmisten välillä ja viestiä maahanmuuttoa karsastaville, että tulevat toimeen erilaisesta syntyperästä huolimatta.
”Itte pitää tehrä”
Tulemme keskustelussamme siihen tulokseen, että ”Kurikan Ali” taitaa olla hänen brändinsä. Erinomainen etu nuorelle miehelle, jota kiinnostaa myös politiikka ja joka on jo kuntavaaleissa ollutkin ehdollakin. Eduskuntavaaliehdokkuus on vielä mietinnässä.
Omaa aktiivisuutta niin kotoutumisessa kuin muussakin elämässä Ali korostaa sangen pohjalaiseen tapaan: ”Itte pitää tehrä.”
Ali kertoo olleensa Kurikan ensimmäinen pakolainen ja ensimmäinen afganistanilainen. Nyt paikkakunnalla on jo pieni yhteisö. Asuvathan Alin edesmenneen veljen kolme lasta ja heidän äitinsä myös tätä nykyä Kurikassa. Alin nuorempi veli tuli Suomeen perheenyhdistämisen kautta ja on asettunut Helsinkiin.
Tulevaisuuden suunnitelmissa Alilla on hakea opiskelemaan Pelastusopistoon ja hankkia pelastajan koulutus. Syksyllä 2022 kansalaisuuden saanutta miestä kutsuu myöhemmin tänä vuonna asepalvelus, jonka hän on päättänyt ottaa tosissaan ja pyrkiä pitkälle, esimerkiksi kansainvälisiin tehtäviin.
Teksti ja kuva: Sanna Rummakko