Vastaanottokeskuksessa asuminen ei sovi kaikille kansainvälistä suojelua hakeville. Kotimajoituksen tukiyhdistys ja Helsinki Pride -yhteisö tekevät yhteistyötä, jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille löydetään Suomessa kotimajoitusta.
Uusia majoittajia tarvittaisiin erityisesti suurimmissa kaupungeissa, joissa sateenkaari-ihmisillä on paremmin tarjolla vertaistukea ja palveluja. Kotimajoittajat saavat koulutusta ja tukea toimintaansa.
Suomeen tulee säännöllisesti kansainvälistä suojelua hakevia ihmisiä, joiden turvapaikkahakemukset liittyvät seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sen ilmaisuun. Tarkka määrä ei ole tiedossa, sillä Maahanmuuttoviraston julkaisemat tilastot eivät sitä kerro. Vuonna 2017 Euroopan Unionin perusoikeusvirasto arvioi, että seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvien turvapaikkahakemusten määrä Suomessa on noin 500.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä pakenee kotimaistaan toki muistakin syistä, esimerkiksi sotien ja luonnonkatastrofien takia. Turvapaikanhakijoiden lisäksi Suomen vastaanottojärjestelmässä on tällä hetkellä lähes 40 000 Ukrainasta paennutta ihmistä, jotka saavat niin sanottua tilapäistä suojelua. Heidän joukossaan on myös sateenkaari-ihmisiä.
Vastaanottokeskuksessa asuminen voi tuntua turvattomalta
Valtio tarjoaa turvapaikanhakijalle majoituksen vastaanottokeskuksessa, mutta sateenkaari-ihmiset voivat kokea siellä asumisen vaikeaksi monesta eri syystä.
Suomessa Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos (THL) ja oikeusministeriö ovat selvittäneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden olosuhteita. Tutkimuksista selviää, että he ovat kokeneet vastaanottokeskuksissa – kuten yhteiskunnassa yleensäkin – syrjintää ja turvattomuutta ja, jopa väkivaltaa.
Uhka voi tulla samasta maasta tulevien ihmisten tai oman perheen ja sukulaisten taholta. Eläminen avoimesti omana itsenään voi olla mahdotonta tavanomaisessa vastaanottokeskuksessa.
THL:n tutkijat havaitsivat selvityksessään vuonna 2022, ettei Suomessa ole olemassa erityisiä queer-ystävällisiä vastaanottokeskuksia. Monilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöhin kuuluvilla turvapaikanhakijoilla on pelkoja, joiden taustalla on heidän lähtömaassaan saama huono kohtelu.
Siksi “he voivat harvoin olla avoimia seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään vastaanottokeskuksissa”, tutkimuksessa todetaan. Queer-turvapaikanhakjat pelkäävät osittain omien maahanmuuttajayhteisöjensä tai perheenjäsentensä vihaa ja jopa vastaanottokeskusten työntekijöiden reaktioita, THL:n tutkijat kirjoittavat.
Samat ongelmat tunnistetaan myös oikeusministeriön julkaisussa vuodelta 2021. Osa sateenkaarevista turvapaikanhakijoista kokee vastaanottokeskuksissa väkivaltaa, syrjintää tai niiden uhkaa. Lisäksi on tullut ilmi tapauksia, joissa keskusten työntekijät ovat käyttäytyneet epäasiallisesti asukkaan sateenkaarevan identiteetin tullessa esille.
Sijainti vaikuttaa
Turvattomuuden lisäksi toinen ongelma on se, että vastaanottokeskukset sijaitsevat usein varsin syrjäisissä paikoissa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät käytännössä pääse tarvitsemiinsa palveluihin. Näitä ovat esimerkiksi oman yhteisön tarjoama vertaistuki ja sateenkaarisensitiiviset julkiset palvelut, joita on helpompi saada isommissa kaupungeissa.
Sateenkaariyhteisön tuella voi olla ihmiselle todella iso merkitys uudessa maassa. Esimerkiksi THL:n tutkimuksessa monet haastateltavat kuvasivat tukea tarjoavien kansalaisjärjestöjen kautta löytämiään vertaisten yhteisöjä perheekseen.
Yksi tukea tarjoava taho on Helsinki Pride -yhteisön Together with Pride -toiminta. Together-työ sisältää moninaista tukea seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille ja pakolaistaustaisille.
”Asiakkaidemme kertomuksissa toistuvat vastaanottokeskuksissa koettu pelko ja haasteet, kaapissa oleminen, pelko ja vaikeus tuoda oma identiteetti ja vainon kokemukset esille viranomaisille, myös vastaanottokeskuksissa. Oman identiteetin kokeminen ja arvostaminen, lähiympäristön suhtautuminen ja tulevaisuuden mahdollisuuksien näkeminen olivat asioita, joissa moni asiakkaista tarvitsi vahvempaa tukea”, kertoo Helsinki Pride -yhteisön Together-toiminnasta vastaava sosiaali- ja nuorisopalveluiden asiantuntija Yasmin Yusuf.
Monet Together-toiminnassa mukana olevat kuvailevat saaneensa toiminnan kautta itselleen perheen ja yhteisön.
”Asiakkaamme kokevat tukikeskustelujen ja neuvonnan lisäksi oleellisen tärkeäksi myös ryhmätoiminnan. Ryhmätoimintamme mahdollistaa ennen kaikkea kohtaamisia vertaisten kanssa. Monet asiakkaat kuvaavat ryhmän olevan heille kuin perhe, joka kannustaa elämään vapaasti sellaisena kuin on. Tällaiset kokemukset voivat olla elämää muuttavia”, kertoo Yusuf.
“I loved every moment spent with my siblings at the events we had. I am proud to say I love my life and want to be better, just because I was given a platform to be my authentic self. I am grateful to be a part of this family.” – Together-ryhmätoiminnan kävijä kertoo.
Majoittamiseen saa neuvoja ja tukea
Kotimajoitus on ollut ja on edelleen hyvin haluttu asumismuoto sateenkaarevien turvapaikanhakijoiden keskuudessa. Tälläkin hetkellä tarvetta olisi enemmän kuin kotimajoitusta on tarjolla.
“Saamme jatkuvasti yhteydenottoja kotimajoitusta etsiviltä sateenkaari-turvapaikanhakijoilta etenkin pääkaupunkiseudulla. Majoituksen löytäminen heille on kuitenkin ollut hankalaa, ja siksi haussa on nyt uusia majoittajia ja tarjolla koulutusta aiheesta”, kertoo Kotimajoituksen tuki ry:n toiminnanjohtaja Terhi Aaltonen.
Kotimajoituksessa oikeus yksityisyyteen ja omaan tilaan sekä turvalliseen ympäristöön on aina tärkeää. Aaltonen toteaa, että sateenkaari-turvapaikanhakijoiden kohdalla näiden takaaminen edellyttää majoittajalta sensitiivisyyttä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden suhteen.
Onnistunut kotimajoitus tarjoaa sateenkaari-turvapaikanhakijalle paikan, jossa hän voi olla avoimesti oma itsensä ilman pelkoa, kokea arkielämää Suomessa ja saa mahdollisuuden luoda omia verkostojaan. Paikallisten kontaktien avulla on löytynyt työ- ja opiskelumahdollisuuksia, kieltä opitaan nopeammin ja kotimajoittajat ovat usein antaneet apuaan viranomaisasioiden hoidossa.
Majoittajalle toiminta voi antaa paljon. Kotimajoittaminen on vapaata kansalaistoimintaa, jonka kautta tutustuu uusiin ihmisiin, voi olla mukana edistämässä ihmisoikeuksien toteutumista ja maahan muuttaneiden kotoutumista.
Monille majoittajille osallistuminen on ollut silmiä avaava kokemus, joka on muuttanut suhdetta suomalaiseen yhteiskuntaan ja käsitystä omasta kodista. Tämä on tullut esille esimerkiksi tutkija Paula Merikosken väitöskirjassa, jota käsittelevä juttu täällä.
LÄHTEET:
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ulkomaalaistaustaisessa väestössä Suomessa -Intersektionaalinen analyysi, THL 9/2022: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/145215/RAP2022_009_so.pdf
Kohti sateenkaariystävällisempää Suomea – Tilannearvio seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa 2021 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163566/OM_2021_26_SO.pdf?sequence=1