Mukana monessa roolissa
“Kaikki tuntee apinan, apina ei tunne ketään”, kuvailee oululainen Mona
Hyvärinen rooliaan turvapaikanhakijoiden kotimajoituksen kantavana voimana
paikkakunnalla. Hän on ollut itse kotimajoittajana, luomassa valtakunnallista
Kotimajoitusverkostoa vuonna 2015, sittemmin paikallista toimintaa muiden Oulun
majoittajien kanssa sekä toiminut aktivistina mielenosoituksessa, tehnyt yhteistyötä
viranomaisten kanssa ja esiintynyt paljon mediassa aiheen ympärillä.
“Vuonna 2015, kun lähdin mukaan toimintaan majoittajana ja aloin järjestellä kotimajoituksia
Oulussa, Kotimajoitusverkostoa ei ensin ollut olemassakaan. Oli vain vapaaehtoisia eri
puolilla maata. Kehitimme toiminnan mallia kysymällä toisiltamme miten missäkin on
ratkaistu eri tilanteita. Meillä oli facebook-ryhmä, jossa olin yhteydessä ihmisiin esimerkiksi
Tampereella. Heillä oli tuolloin minua enemmän tietoa laeista, turvapaikkaprosessista ja
kotimajoittujan taloudellisesta asemasta.
Kun asun pohjoisessa, en edes nähnyt ihmisiä kasvokkain. Myöhemmin muitakin majoittajia
Oulussa tuli mukaan toimintaan. Valtakunnallisessa verkostossa hoksasimme pian, että
tietyt käytännön asiat tulevat aina eteen, kun kotiin muuttaa vieras ihminen eri kulttuurista.
Alku oli aika kaaosmaista säätämistä ja kehittämistä, mutta aina joku logiikka toimintaan
löydettiin. Tukiyhdistys perustettiin, mutta toiminnan käynnistäminen vei oman aikansa. Kaipasimme kovasti esimerkiksi kotimajoitussopimusta, että olisi joku paperi, jossa kerrottaisiin mitä kotimajoittajalta
vaaditaan ja johon on koottu yleisimmät pulmatilanteet.
Menin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseen töihin 2015 ja kotimajoittujamme muutti
meille sen vuoden alkukesästä. Häntä oltiin siirtämässä vastaanottokeskukseen
Sodankylään. Tiesimme mieheni kanssa minkä tyyppinen ihminen hän on ja päätimme
kotona, että otamme hänet meille.
Siinä vaiheessa vielä kuvittelimme, että turvapaikkapäätökset tulevat kohtuullisessa ajassa.
Majoittujamme asui aluksi asuntoautossa pihassamme. Ajatus oli, että hän asuisi kesän
asuntoautossa ja sitten varmaan turvapaikkapäätös jo tulisi. No, kesä tuli ja kesä meni eikä
päätöksiä tullut. Tuli kylmä ja hän muutti sisälle kotiimme meidän takkahuoneeseen, jonne
on oma sisäänkäynti.
Hitsailua
Majoittujamme sai töitä hitsaajana, kun oli ensin harjoitellut sitä autotallissa meidän
hitsauslaitteilla. Hän innostui valtavasti, vain hitsaili ja hitsaili. Meidän vieras pääsi hitsausfirmaan,
jossa ensin harjoitteli ammattilaisen rinnalla. Hän sai hyvää jälkeä aikaiseksi ja suoritettua
kaikki tarvittavat luvat ja hitsausluokat. Majoittujamme työllistyi ja alkoi kulkea töissä.
Jossain vaiheessa seuraavaa vuotta eli 2016 hän kyllästyi odottamaan turvapaikkapäätöstä
ja haki työperusteista oleskelulupaa. Samalla hänen vaimonsa haki oleskelulupaa
perhesiteen perusteella. Sitten sekin päätös venyi ja venyi. Majoittujamme kyllästyi ja lähti
Irakiin, mutta pari viikkoa sen jälkeen myönteinen päätös tulikin. He tulivat sitten yhdessä vaimon kanssa Suomeen, ja puoliso oli tuolloin raskaana. Autoimme heitä löytämään
vuokra-asunnon, sitten he alkoivat elää aika lailla omaa elämäänsä.
Kotimajoituskokemus oli antoisa mutta raskas. Majoittujamme oli ihana. Jääräpää, kuten
minäkin. Aluksi hän yritti joskus komennella minua kotona ja saattoi lähteä ovet paukkuen
kavereiden luokse. Hän pystyi kyllä integroitumaan ja saamaan kavereita. Lapsemme
tykkäsivät hänestä kovasti ja he touhusivat paljon keskenään.
“Kaikki tuntee apinan, apina ei tunne ketään”
”Onneksi ihmiset osaavat olla yhteydessä minuun ja kysyä asioita täällä pohjoisessa. Olen
ollut paljon esillä maahanmuuttoasioiden yhteydessä. Olen tehnyt tätä työkseni,
vapaaehtoisena, hoitanut kotimajoituksia ja muita asumisasioita. Jossain vaiheessa oli isot Oikeus elää -mielenosoitukset täälläkin, joissa olin mukana suomalaisena. Turvapaikka-asioista syntyi laajaa keskustelua, kun tehtiin valituksia päätöksistä ja olin siinäkin mukana joka paikassa. Oulussa oli muutamia tapauksia, joissa poliisi ei ollut ihan reilu ja menin mukaan poliisilaitokselle selittämään mitä laki sanoo, joten poliisitkin oppivat tuntemaan minut. Heidän kanssaan syntyi hyvä yhteistyö.
Keväällä 2022 Ukrainan sodan myötä kotimajoitusverkoston paikallinen facebook-ryhmä
aktivoitiin uudelleen ja ihmiset löysivät sinne. Majoittajia tuli mukaan joka puolelta. Paikalliset
tiedotusvälineet tekivät juttuja aiheesta ja annoin haastatteluja.
Tällä hetkellä olen päivätöissä oppilaitoksessa maahanmuuttoasioiden parissa ja teen
vapaaehtoistyötä Ukraina Help Centerillä. Vastailen kotimajoittajien kysymyksiin viikoittain
vapaaehtoisen roolissa. Eniten kysytään majoittujien opintoihin ja oleskelulupiin liittyvistä
asioista.”
Haastattelu: Sanna Rummakko