Hyppää sisältöön

Ihmishelmi, jota ei vintillä piilotella

”Valentyna on sellainen persoona, ettei hänen majoittamisensa ole ollenkaan vaikeaa”, sanoo turkulainen Pirkko luonaan kotimajoituksessa asuvasta ukrainalaisesta ikätoveristaan.

Monilahjakas Valentyna on mestari Ukrainan kansanperinteeseen kuuluvien motanka-nukkien valmistuksessa, kirjoittaa ja lausuu runoja, harrastaa tanssia sekä musisoi laulamalla ja säveltämällä.

Pirkko luonnehtii kotimajoitettavaansa ihmishelmeksi, jota hän haluaa auttaa verkostojen luomisessa uudessa maassa ja jonka kautta omaankin elämään on tullut paljon uusia ihmisiä ja asioita.

”Ei häntä pidä missään vintillä piilotella”, Pirkko sanoo. Tämä kirkastui hänelle, kun hän Valentynaan tutustuessaan tajusi kuinka monitaitoinen ihminen on kyseessä.  

”Vie vaikka kokonaan”

Tutustuttuaan Valentynaan turkulaisessa Inno Ukraina -järjestön ukrainalaisten apukeskuksessa Pirkko mietti ääneen toiselle vapaaehtoiselle, että mitäpä jos hän vie tämän käymään vierailulla kotonaan. ”Vie vaikka kokonaan”, tokaisi toinen vapaaehtoinen siihen. Juuri niin lopulta kävi, ja Valentyna muutti Pirkon luo kotimajoitukseen vasta lyhyen aikaa Suomessa oleskeltuaan. Yhdessä asumista on jatkunut jo hieman yli vuoden.

Pirkon omakotitalossa on tilaa ja hänellä on aiemminkin ollut ystäviä ja omia aikuisia lapsia perheineen asumassa kotonaan pidempiä aikoja. Kodin jakaminen on tullut hänelle tutuksi sen jälkeen, kun hän vajaa kymmenen vuotta sitten on jäänyt yksin taloon asumaan. Kaksikerroksinen omakotitalo tarjoaa asukkaille riittävästi myös omaa tilaa ja rauhaa, kun käytössä on kummallekin asukkaalle oma kerros.

Valentyna on kotoisin Donbassin alueelta Ukrainassa. Hän on joutunut jättämään kotinsa jo kaksi kertaa sotatoimien takia; ensin Ukrainan sisällä siirtyessään kotiseudultaan Kiovan lähistölle ja lopulta pakenemalla vuonna 2022 alkaneen sodan takia koko maasta.

Valentyna ei ollut ennen Suomeen tuloa koskaan aiemmin edes käynyt ulkomailla ja hänellä oli voimassa oleva passi vain siksi, että toinen hänen aikuisista pojistaan oli hieman painostanut äitiä sellaisen hankkimiseen. Vielä vuonna 2018 hän piti passia tarpeettomana ja oli sitä mieltä, ettei lähde ”koskaan mihinkään.”

Ajatus Suomeen pakenemisesta tuli sekin hänen pojiltaan, jotka sodan alettua pitivät Suomea turvallisena ja sopivana kohdemaana. Tänne Valentina saapui Puolan ja Viron kautta. Matkassa mukana oli Milka-kissa ja tämän kaksi pentuakin, jotka olivat putkahtaneet maailmaan päivä sodan syttymisen jälkeen. Se, että pennut on saatu Suomessa sijoitettua molemmat samaan hyvään kotiin, liikuttaa Valentinaa liki kyyneliin saakka.  

Motanka suojelee ja pitää toivoa yllä

Valentyna kiittää Pirkkoa vuolaasti joka käänteessä. Ei pelkästään kodin tarjoamisesta vaan myös monenlaisesta käytännön avusta Suomeen sopeutumisen prosessissa ostosten tekemisestä omiin ja kissojen lääkärikäynteihin.

Kotimajoittaja on suuresti edistänyt sitä, että Valentyna elää Suomessa aktiivista elämää, on hyvin verkostoitunut ja taiteellisena ihmisenä tekee ukrainalaista kulttuuria tunnetuksi näyttelyissä ja tapahtumissa samalla, kun opiskelee ahkerasti suomenkieltä. Pirkko sanoo, että Valentynaa on helppo ”markkinoida” ja hän yleensä herättää ihmisissä ihailua.

Yksi Valentynan tärkeimmistä harrastuksista on motanka-nukkien valmistus. Niitä on ollut esillä näyttelyissä ja pitkä rivi niitä koristaa Pirkon olohuonetta. Hän on pitänyt aiheesta myös kurssia Turussa.  

Motanka-nuket ovat osa viisituhatvuotista ukrainalaista kansanperinnettä, jonka alkuperä on itäeurooppalaisessa Tripoljen kulttuurissa. Motanka on talismaani eli taikaesine, jota voidaan käyttää sekä seremoniallisiin, esimerkiksi tiettyihin juhlapäiviin liittyviin tarkoituksiin tai sillä voi olla suojeleva tehtävä. Nuket symboloivat toivoa ja hyvinvointia.

Valentyna kertoo, että on nyt keskittynyt ”suomalaisten” motanka-nukkien tekemiseen. Hän kerää perinteisiä suomalaisia kangastilkkuja, esimerkiksi kansallispukujen valmistuksesta yli jääneitä paloja ja muokkaa niistä suomalaisia motanka-versioita.

Valentynan luota on vaikea lähteä saamatta jotain mukaansa. Jopa haastattelua tekevä yhdistyksen viestijä saa Turusta lähtiessään toimistolle vietäväksi mukaansa hänen tekemänsä Neuvonantajaksi (Adviser) nimetyn motankan. Nuken vyötäröllä roikkuu kaksi pientä avainta ”isojen ja pienten juttujen ratkaisemista varten”.

Eläkeikäinen Valentyna kertoo eläneensä ison osan elämäänsä Neuvostoliiton aikakaudella, jolloin ukrainalaisen kulttuurin esille tuominen ei ollut sallittua eikä siitä paljon tiedettykään. ”Haluan edistää ukrainalaista kulttuuria nyt, kun siihen on mahdollisuus”, hän sanoo.

Valentyna lausuu Pirkolle vielä kiitokset siitä, että tämä hieman yrittää vieroittaa häntä Ukrainaa koskevien ahdistavien uutisten ja videoiden seuraamisesta netissä.

Ruokaa ja musiikkia

Majoittaja ja majoittuja kertovat, että päivät aloitetaan usein yhteisellä aamiaisella. Siihen kuuluu radio, josta kuunnellaan ”vanhanaikaista” musiikkia ja lauletaan tuttujen iskelmien mukana kumpikin omalla kielellään. Nauru ja huumori ovat arkipäivässä mukana.

Kumpikin harrastaa laulamista, Pirkko kuorossa ja Valentynakin mielellään myös yleisön edessä. Valentyna kehuu Pirkkoa mainioksi pianistiksi ja kertoo, että tämän musikaalisia ystäviä vierailee kotona silloin tällöin.

Talossa on järjestetty sekä suomalaisia että ukrainalaisia juhlia ja illanviettoja, joissa tietenkin musisoidaan sekä valmistetaan ja maistellaan kummankin kulttuurin ruokia. Näin on tehty esimerkiksi Suomen ja Ukrainan itsenäisyyspäivinä.

Pirkko kertoo, että kotimajoittamisen myötä hänenkin sosiaaliset kuvionsa ovat laajentuneet.

”Olen todella paljon tutustunut uusiin ihmisiin. Ukrainalaiset ystävät, jotka ovat tulleet tänne yhteisiin juhliin, ovat rikkaus. Olen oppinut heidän kulttuuristaan, jossa kaikki aina jaetaan. On iloa ja surua, tottakai itkuakin.”

Kaikenlaisia uusia asioita on vireillä. Valentynalla on tarkoitus asettua pysyvästi Suomeen. Viranomaisilta odotetaan tärkeitä päätöksiä hänen statuksestaan Suomessa, ja sitten aletaan katsella hänelle omaa asuntoa.

”Totta kai jokainen tarvitsee oman kodin”, Pirkko toteaa, vaikka kotimajoitus on erinomaisen hyvin sujunutkin.

Alussa kotimajoittuja saattaa tarvita paljon apua majoittajalta, mutta Pirkko kertoo paljon itsenäistymistä tapahtuneen. Monet asiat, joihin alussa tarvittiin apua, hoituvat tätä nykyä omatoimisesti.

Teksti: Sanna Rummakko

Kuvat: Soili Aaltonen, Sanna Rummakko