20. kesäkuuta vietetään kansainvälistä pakolaispäivää, jolloin huomio kiinnitetään niihin 120 miljoonaan ihmiseen, jotka ovat joutuneet pakenemaan sotaa, vainoa, nälänhätää ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvia vakavia seurauksia. Pakolaisia on maailmassa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kodeistaan pakenevat pyrkivät useimmiten jäämään lähelle lähtöaluettaan, ja vain harva heistä pyrkii Suomeen. Mutta myös Suomen on kannettava vastuuta kansainvälistä suojelua hakevien ihmisten auttamisesta.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan vuoden sisällä merkittävä määrä ihmisiä on joutunut pakenemaan sotaa ja vainoa Gazassa, Myanmarissa ja Sudanissa. Jopa 6 miljoonaa sudanilaista on paennut maan sisällissodan osapuolten välisiä taisteluita.
Lokakuusta alkaen olemme seuranneet erityisesti Gazan kaistan asukkaiden järkyttävää tilannetta, kun Israel on tehnyt iskuja alueelle ilmateitse ja maitse. Jo 40 000 ihmistä on kuollut, loukkaantuneita on ainakin kaksinkertainen määrä. Kodeistaan on paennut yli 1,5 miljoonaa gazalaista. Humanitaarinen tilanne on katastrofaalinen.
Pakolaisten auttamiseen käytettävät resurssit tulee taata. Suurin osa pakolaisista pyrkii yleensä pysymään lähellä lähtömaata, ja senhetkistä kotiaan, mutta osa pyrkii myös kauemmas, kuten Suomeen. Suomenkin nykyhallituksen esittämä niinsanottu Ruanda-malli, jossa turvapaikkaa hakevia lähetettäisiin Euroopan ulkopuolelle, on turvapaikanhakijan kannalta monella tapaa ongelmallinen.
Suomen pitäisi kantaa vastuuta kansainvälistä suojelua hakevista ihmisistä, ja myös tämän takia hallituksen esittämä ”takaisintyöntölaki” on turvapaikanhakijoiden kannalta kestämätön. Esitys on syystäkin herättänyt vastustusta turvapaikanhakijoiden kanssa toimivissa järjestöissä, lukuisissa oppositiopoliitikoissa sekä oikeusoppineissa, sillä laki rikkoisi perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
Kritiikin kohteena oleva uusi rajalaki mahdollistaisi turvapaikanhakijoiden käännyttämisen itärajalla takaisin ilman, että he voisivat hakea turvapaikkaa Suomesta. Heidän asemansa on Venäjällä erittäin huono. Lakia perustellaan sillä, että Venäjä käyttää turvapaikanhakijoita painostaakseen Suomea.
Vaikka Venäjältä Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden tapauksessa olisikin kyseessä ns. välineellistetty maahantulo, ei se vähennä turvapaikanhakijan kansainvälisen suojelun tarvetta.
Venäjällä muun muassa sateenkaari-ihmisiin kohdistetaan vihapuhetta, syrjintää ja väkivaltaa. Valtio kriminalisoi LGBTIQ+-yhteisöjä sekä niiden jäseniä tehden Venäjästä heille yhä vaarallisemman. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia pakenee maasta jatkuvasti, ja heillä tulisi olla mahdollisuus hakea suojelua myös Suomesta.
Odotamme toimia Suomelta, jotta oikeus hakea turvapaikkaa toteutuisi ja kannustamme jokaista ihmistä osoittamaan solidaarisuutta ja ystävällisyyttä kodeistaan pakenevia kohtaan – tulivat he Ukrainasta, Gazasta, Sudanista, Venäjältä tai muualta.
Tämän vuoden pakolaispäivän teemaa – solidaarisuutta – UNHCR kuvailee: se on ovien avaamista, ratkaisujen etsimistä siihen, miksi ihmiset joutuvat pakenemaan, konfliktien päättämistä, jotta ihmiset voivat palata koteihinsa sekä riittäviä resursseja pakolaisten tukemiseen.
Silloin kun palaaminen omaan kotiin ei ole mahdollista Kotimajoituksen tuki ry auttaa ihmisiä majoittumaan Suomessa yksityiskodeissa esimerkiksi vastaanottokeskuksen sijaan.
Kotimajoituksessa oven avaamisesta tulee kirjaimellinen teko. Kun Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita vuosina 2015 ja 2016, ihmiset osoittivat solidaarisuutta monin eri tavoin – ja yksi niistä oli kotinsa avaaminen majoitusta tarvitsevalle.
Kotimajoituksessa asuminen on monelle suojelua hakevalle hyvä ja toivottu asumisvaihtoehto. Kumpikin osapuoli saa kotimajoituksesta arvokkaita kokemuksia: majoittuja pääsee sisään paikallisyhteisöön, voi saada kielitaitoa ja kontaktiverkostoa. Majoittajakin tutustuu uusiin ihmisiin sekä saa uudenlaisen kokemuksen ja näkökulman yhteiskuntaan.
Kotimajoitukseen muuttaminen ja arjen jakaminen ennalta tuntemattoman majoittajan kanssa vaatii rohkeutta. Oman kodin avaaminen tuntemattomalle on paitsi rohkea, myös solidaarinen teko.