Porvoossa kotoudutaan onnistuneesti myös ruotsinkielellä
“Kotimajoitus omalla kohdalla alkoi vuonna 2015 Punaisen Ristin vapaaehtoisena
vastaanottokeskuksessa, jossa tutustuin ihmisiin. Majoitimme omakotitaloomme kaksi
afgaaniperhettä, jotka kumpikin peräkkäin asuivat siellä noin vuoden ajan. Asuimme itse
silloin muualla.
Vuonna 2022 Itä-Uudellamaalla muutamassa kunnassa oli Kotimajoitusverkoston
vapaaehtoinen vastuuhenkilö. Toimin siinä roolissa Porvoossa. Lisäksi jokaisessa kunnassa
oli kunnan puolelta koordinaattori. Porvoossa palkattiiin kaksikin koordinaattoria Ukraina-
tilanteen hoitamiseksi.
Ukrainan sodan alettua 2022 saimme täällä Porvoon seudulla järjestettyä noin 50-60
kotimajoitusta. Niitä syntyi nopeasti ennen kuin virallinen Suomi oli edes ehtinyt reagoida.
Tilanne oli erilainen verrattuna aiempaan. Mukaan tuli uudet ihmiset ja majoitusaika oli
lyhyempi, jonka jälkeen ukrainalaiset pääsivät itsenäisesti asumaan. Akuutti tilanne oli ohi
noin viidessä kuukaudessa.
On hyvä, että Kotimajoitusverkostolla on puolivirallinen asema ja on olemassa
kotimajoitussopimuksen pohja. Paikallisen Kotimajoitusverkoston yhteydet kuntien
koordinaattoreihin ja vastaanottokeskuksiin toimivat erinomaisesti.
Valmiutta kotimajoittamiseen on, kun käsillä on isompi kriisi. Ilmeisesti sellainen vaaditaan,
jotta ihmiset reagoivat. Majoitukset sujuivat täällä hyvin ja verkoston periaatteiden
mukaisesti eikä isompia ongelmia ilmennyt. Sellaisessa tilanteessa joutuu nopeasti
pohtimaan esimerkiksi turvallisuuskysymyksiä. Istuin kotona excelin kanssa ja haastattelin
majoittajia puhelimitse. Kaikkia ei ehtinyt tavata. Jotkut olen tavannut kasvokkain vasta kun
Kotimajoitusverkosto järjesti täällä tapaamisen ja jälkibriefingiä tilanteesta.
Kotimajoitusverkoston toiminta oli vuonna 2022 jotakuinkin organisoitunutta, voisi sanoa
light-versio. Oli myös paljon spontaania majoitusta ja paikkakunnalle tulleilla ukrainalaisilla
saattoi olla tänne aiempia suhteita, esimerkiksi sukulaisia. Pyrimme saamaan yhteyden
myös spontaanisti kotimajoittajiksi ryhtyneisiin ihmisiin ja suosittelimme heille verkoston
kotimajoitussopimuspohjan käyttämistä.
Isommat omankieliset yhteisöt vetävät suurempiin kaupunkeihin
Meillä on kohtaanto-ongelma. Jopa Porvoota pidetään maaseutuna ja täältä lähdetään paljon pois isompiin kaupunkeihin. Se tietysti harmittaa. Täällä olisi ollut paljonkin ukrainalaisten kotimajoituksesta kiinnostuneita perheitä, mutta ei ole löytynyt majoittujia. Varsinkin maaseudulla majoittajilla on isoja taloja, sivurakennuksia ja saunatupia, joihin majoittaa.
Maahan muuttaneet ihmiset haluavat suuriin kaupunkeihin omankielisen yhteisön pariin.
Heidän mielestään on kai pelottavaa asua pimeässä, meidän mielestä täällä taas on
rauhallista. Täällä olisi oppilaitoksia, joissa opiskella ja on verkostoitumisen mahdollisuuksia.
Meillä on esimerkiksi paikallisten evankelis-luterilaisten seurakuntien ylläpitämä, kerran
kuussa järjestettävä Peace café -tapahtuma, jossa täällä aiemmin asuneet ihmiset edelleen
käyvät ja sinne tullaan pääkaupunkiseudultakin tapaamaan muita maahan muuttaneita.
Paikallisesti on hyviä esimerkkejä erinomaisesti integroituneista ukrainalaisista. Jotkut heistä
kotoutuvat ruotsinkielellä, ja joidenkin perheiden lapset ovat lähteneet ruotsinkieliseen
kouluun. Ruotsinkielinen kansanopisto Porvoossa on tarjonnut myös asuntoja muutamille
ukrainalaisille perheille, jotka ovat sitten alkaneet integroitua ruotsiksi ja asettuneet
Porvooseen.
Etukäteen saattaa kuvitella, että kotimajoittajan pitää toimia sielunhoitajana tai
traumaterapeuttina. Tosiasiassa se on enemmän sitä, että osaa vastata kysymyksiin. Miten
Suomi toimii, mikä viranomainen hoitaa mitäkin ja mistä ostaa vaikkapa ruuveja. Tai
kannattaako mennä töihin tiettyyn firmaan. Kotimajoittajana voi vaikka sanoa, että en
suosittele menemään. Viranomaisena ei sellaista voisi edes sanoa.
Mielestäni kotimajoitus on kotoutumismuotona hyvä, se auttaa suhteiden ja verkostojen
luomisessa. Pienen kaupungin asukkaana majoittaja pystyy hyvin neuvomaan kotimajoittujia
eri asiossa, kun tietää miten kaikki paikallisesti toimii. ”
Haastattelu: Sanna Rummakko